Nimittäin isompaan asuntoon! Lapsen tavarat nimittäin leviävät vähän turhan helposti pitkin poikin tätä nykyistä kaksiota ja lastenvaatteet saadaan omiin kaappeihin hoitopöydän laatikoiden sijaan. Ylipäätään on ihanaa päästä mallailemaan, mihin mikäkin tavara menee uudessa asunnossa. :3 Hyvä säkä kävi myös siinä mielessä, että uusi asunto on samassa talossa kun tämä nykyinen, mutta viereisessä rapussa. Nyt pitäisi vain saada aikaiseksi käytyä hakemassa asunnon avaimet jotta voidaan käydä vilkaisemassa että kaikki on ok ja kirjoittaa sen jälkeen vuokrasopimus. Niin, ja PAKATA. Pelottaa jo valmiiksi se hirveä sekamelska jossa joutuu hetkisen aikaa elämään väkisinkin -.-.
Mun projekti ei suju ihan niin kuin pitäisi, koska mies teki la liian hyvää ruokaa ja su kävin juhlistamassa ristiäisiä. Äääh, sen itsehillinnän jos jostain kirpparilta vielä löytäis.... Sen verran olen kyllä petrannut, että lenkillä olen käynyt joka päivä ja jumppaa myös, joten olo on ollut kyllä hyvä! Kunto ainakin kasvaa jos ei muuta ;) Mutta nyt arkiviikko ja uudella höngällä eteenpäin!
Coffee Break
Eli puolinörtin kotiäidin päiväkirja
maanantai 26. syyskuuta 2011
lauantai 24. syyskuuta 2011
Viikon tehotimmiytymis -projekti
No ni! Nyt aattelin vetästä semmosen järjettömän jutun kun viikon teholaihtumisen/liikkumisen. Miksi vain viikon? Koska tasan viikon päästä pidetään ihanien tyttöjen kanssa tyttöjen päivää, eli hieman liikkumista, saunomista, illastamista ja ehkä jatkamaan johonkin illalla. Siellä EI sitten laihduteta, joten tässä vedän hieman ennakkoon miinuksia, että voi rauhassa ottaa sitten niitä plussia :D No ei sentäs pelkästään sen takia, yritän saada lisää pontta tähän timmiytymisurakkaan kun olen vähän jämähtänyt paikalleni.
Ihan hirveästi en ole saanut tehoa aikaiseksi tehotimmiytymiseen, mutta tässä tämän päivän saldoa:
Liikkumiset:
-lyhyt aamujumppa
-lyhyt hölkkä/kävely vaunulenkki(hengästys siis ihan)
-iltalenkki(30min)
Syömiset:
-aamupala: kaksi karjalanpiirakkaa kevytlevitteellä
-Lounas: Kaksi perunaa, porkkana ja jauhelihajastiketta
-Illallinen: Jämät pojan päiväruoasta(lämmitin ihan liikaa pientä ajatellen, samaa perunaa ja jauhelihakastiketta muussattuna), yksi kauratyyny-leipä.
-Lenkin jälkeen desin verran maustamatonta rahkaa ja mustikkakiisseliä mausteena.
Juomina maitoa tai vettä
No tälleen ruudulta näyttää kuitenkin ihan hyvä aloitukseksi. Tästä se lähtee!
Ihan hirveästi en ole saanut tehoa aikaiseksi tehotimmiytymiseen, mutta tässä tämän päivän saldoa:
Liikkumiset:
-lyhyt aamujumppa
-lyhyt hölkkä/kävely vaunulenkki(hengästys siis ihan)
-iltalenkki(30min)
Syömiset:
-aamupala: kaksi karjalanpiirakkaa kevytlevitteellä
-Lounas: Kaksi perunaa, porkkana ja jauhelihajastiketta
-Illallinen: Jämät pojan päiväruoasta(lämmitin ihan liikaa pientä ajatellen, samaa perunaa ja jauhelihakastiketta muussattuna), yksi kauratyyny-leipä.
-Lenkin jälkeen desin verran maustamatonta rahkaa ja mustikkakiisseliä mausteena.
Juomina maitoa tai vettä
No tälleen ruudulta näyttää kuitenkin ihan hyvä aloitukseksi. Tästä se lähtee!
perjantai 23. syyskuuta 2011
Voi tätä itsesyytöksen määrää
Thaijai! Huono äiti taas nostaa päätään. Viime päivinä on satanut niin ettei olla toverin kanssa päästy pihalle riehumaan ja sisällä alkaa välillä tylsistyttää. Pikkukaveri on näinä päivinä kehitellyt uuden addiktion ja intoutunut muumeista hurjasti. Poika pyytää pitkin päivää että "pääpäpää. Päppäpää! PÄPPÄÄPÄÄÄ!" Pääpäpää tarkoittaa siis muumeja ja on väännetty alkutunnarin laulua kuunnellessa, luulisin. Pari jaksoa päivässä pitäisi ainakin nähdä.
Hyvä ja toimelias äitihän toki keksisi kaatosadepäivillekin jotain virikkeellistä ja tavallisuudesta poikkeavaa puuhaamista. Meillä katotaan muumeja ja juodaan kaakaota. Tosin täytyy myöntää että eilen toveri puuhaili pitkään itsekseen sillä aikaa kun laitoin vaatekaappiani uuteen uskoon. Ei kylläkään ihme että poika viihtyi, sillä tämä oli löytänyt tiensä DVD-hyllylle ja kun tomerapuuskuuden lomassa vilkaisin, mitähän kultamuruselle kuuluu kun on noin hiljaa, tämä oli tuhoamassa jo toista puolikasta DVD valikoimastamme. ...noh! Keksipä ainakin itselleen jotain omasta mielestään mielenkiintoista ja opettavaista tekemistä, vaikka hirveä työhän oli kaivella levyt ja kansipaperit omiin koteloihinsa. Naarmujen määrää en ole edes jaksanut tutkia.
Tänään lupasivat 12 eteenpäin sadetta, joten jos saisin tästä aikaiseksi tehdä pikaisen kärrylenkin pojan kanssa erääseen prjektiini liittyen(ja no muutenkin, tietty). Postailen siitä sitten myöhemmin tänään. Sopivasti muumijaksokin loppuu juuri joten saan lapsen telkkarin edestä ilman väninöitä.
Hyvä ja toimelias äitihän toki keksisi kaatosadepäivillekin jotain virikkeellistä ja tavallisuudesta poikkeavaa puuhaamista. Meillä katotaan muumeja ja juodaan kaakaota. Tosin täytyy myöntää että eilen toveri puuhaili pitkään itsekseen sillä aikaa kun laitoin vaatekaappiani uuteen uskoon. Ei kylläkään ihme että poika viihtyi, sillä tämä oli löytänyt tiensä DVD-hyllylle ja kun tomerapuuskuuden lomassa vilkaisin, mitähän kultamuruselle kuuluu kun on noin hiljaa, tämä oli tuhoamassa jo toista puolikasta DVD valikoimastamme. ...noh! Keksipä ainakin itselleen jotain omasta mielestään mielenkiintoista ja opettavaista tekemistä, vaikka hirveä työhän oli kaivella levyt ja kansipaperit omiin koteloihinsa. Naarmujen määrää en ole edes jaksanut tutkia.
Tänään lupasivat 12 eteenpäin sadetta, joten jos saisin tästä aikaiseksi tehdä pikaisen kärrylenkin pojan kanssa erääseen prjektiini liittyen(ja no muutenkin, tietty). Postailen siitä sitten myöhemmin tänään. Sopivasti muumijaksokin loppuu juuri joten saan lapsen telkkarin edestä ilman väninöitä.
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Ajattelin ja kirjoitin ja turhauduin
Aluksi oli tarkoitus kirjoittaa ihmisen "pahuudesta" ja "hyvyydestä" ja miten koko käsitteet saavat ihoni kananlihalle. Yritin perustella asiaa puoliksi pureskelluilla perusteluilla ja liiän vähällä pohdiskelulla. Jonkin aikaa kirjoitettuani huomasin, ettei teksti vain suju. Lueskelin mitä olin saanut jo aikaiseksi ja huomasin sen olevan täyttä sontaa. Yleispäteviä huomautuksia, itsestäänselviä asioita enkä tuntunut pääsevän eteenpäin ollenkaan. Kuin ala-aste ikäisen kirjoittama essee aiheesta, jota ei ymmärrä alkuunkaan. Aihekin on kuin jostain lastenkirjasta.
Kun tällainen tunne tulee vastaan, on parasta pistää koko teksti roskakoriin ja palata aivan alkuun, eli asioiden pohtimiseen, havainnoimiseen ja tutkimiseen. Mistä todellisuudessa haluan kirjoittaa?
Todellisuudessa haluaisin saada ihmiset kyseenalaistamaan sitä, mitä heille tuputetaan ja alkaa etsimään itse vastauksia. Ihmisten pitäisi aina kysyä 'miksi' ennen kun hyväksyvät, mitä toinen ihminen heille yrittää saada läpi. Ja mitenköhän tämä kaikki sitten mukamas liittyi ihmisen "hyvyyteen" tai "pahuuteen"?
Ehkä niin, että kyseessä on vain ihmisen keksimät käsitteet, joiden on tarkoitus selkiyttää tätä maailmaa ihmiselle sopivaksi omalla tavallaan. Ihminen on muovannut itselleen kulttuurin ja yhteiskunnan, jossa tietyt asiat ovat hyväksyttyjä ja tietyt kiellettyjä, väärin tai tabuja, jotta yhteiskunta toimisi ja ihmiset tuntisivat kuuluvansa samaan porukkaan ajattelemalla samalla tavalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yhteiskunnan normit olisivat ainoa "oikea" tapa toimia. Ennenkaikkea omasta mielestäni inhimilliset arvot ovat sellaisia itsestäänsekvyyksiä, joita ei oikeastaan tarvitse edes perustella. Kuten esimerkiksi vaikka elämän, vapauden tai omaisuuden vieminen toiselta on väärin, sitä ei saa tehdä. Siinä riittääkin sitten pohdittavaa, jos alkaa erittelemään inhimillisiä ja kulttuuriin/yhteiskuntiin perustuvia arvoja toisistaan oikein urakalla. Itse en enää näin myöhään sitä jaksa tehdä. Ja anteeksi jos postauksesta tuli sekava, pää on toiminut kuin rautakanki viimepäivinä.
Kun tällainen tunne tulee vastaan, on parasta pistää koko teksti roskakoriin ja palata aivan alkuun, eli asioiden pohtimiseen, havainnoimiseen ja tutkimiseen. Mistä todellisuudessa haluan kirjoittaa?
Todellisuudessa haluaisin saada ihmiset kyseenalaistamaan sitä, mitä heille tuputetaan ja alkaa etsimään itse vastauksia. Ihmisten pitäisi aina kysyä 'miksi' ennen kun hyväksyvät, mitä toinen ihminen heille yrittää saada läpi. Ja mitenköhän tämä kaikki sitten mukamas liittyi ihmisen "hyvyyteen" tai "pahuuteen"?
Ehkä niin, että kyseessä on vain ihmisen keksimät käsitteet, joiden on tarkoitus selkiyttää tätä maailmaa ihmiselle sopivaksi omalla tavallaan. Ihminen on muovannut itselleen kulttuurin ja yhteiskunnan, jossa tietyt asiat ovat hyväksyttyjä ja tietyt kiellettyjä, väärin tai tabuja, jotta yhteiskunta toimisi ja ihmiset tuntisivat kuuluvansa samaan porukkaan ajattelemalla samalla tavalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yhteiskunnan normit olisivat ainoa "oikea" tapa toimia. Ennenkaikkea omasta mielestäni inhimilliset arvot ovat sellaisia itsestäänsekvyyksiä, joita ei oikeastaan tarvitse edes perustella. Kuten esimerkiksi vaikka elämän, vapauden tai omaisuuden vieminen toiselta on väärin, sitä ei saa tehdä. Siinä riittääkin sitten pohdittavaa, jos alkaa erittelemään inhimillisiä ja kulttuuriin/yhteiskuntiin perustuvia arvoja toisistaan oikein urakalla. Itse en enää näin myöhään sitä jaksa tehdä. Ja anteeksi jos postauksesta tuli sekava, pää on toiminut kuin rautakanki viimepäivinä.
tiistai 20. syyskuuta 2011
Kenkärakkaus
Hellou, lover!
Awooo <3
Ostin muuten pleikkastoresta yhden lapsuuden(vai teini-iän..?) suosikeista, Crash Bandicoot 3: Warped! En muistanu ollenkaan, että nämä loppupään kentät olivat näin hankalia! Vai onkohan mun taidot vaan ruostunu...
Ehkä tyhmintä kyllä, kun toista penska-aikojen suosikkia, Spyroja ei löydy storesta. En kyllä tiedä kestävätkö ne yhtä hyvin aikaa kun nämä crashit esimerkiksi.
Awooo <3
Ostin muuten pleikkastoresta yhden lapsuuden(vai teini-iän..?) suosikeista, Crash Bandicoot 3: Warped! En muistanu ollenkaan, että nämä loppupään kentät olivat näin hankalia! Vai onkohan mun taidot vaan ruostunu...
Ehkä tyhmintä kyllä, kun toista penska-aikojen suosikkia, Spyroja ei löydy storesta. En kyllä tiedä kestävätkö ne yhtä hyvin aikaa kun nämä crashit esimerkiksi.
maanantai 19. syyskuuta 2011
Here I am, this is me...
...I come to this world so wild and free.
Miten ihminen voi olla näin väsynyt, vaikka sain ihan mukavat yöunet? Kai tämä pitkittynyt flunssa(josta siis luulin selvinneeni yhdellä päivällä, mur) vaan on se mikä kiskoo voimat. Eilen illalla vedin vielä jumpan, jonka ansiosta tuolilta nouseminen sattuu :D Nyt jos ottais pari päivää kevyesti niin sais tän fakin pöpön veks!
Kuka tunnistaa laulun sanat postauksen alusta ja otsikosta? :3 Niinpä niin, Spirit- Villi ja Vapaa -leffahan on kyseessä. Täähän on siitä hauska leffa, että se on osaltaan auttanut mua hankalan eron yli. Olin aikanaan parisuhteessa, jossa tunsin vähän olevani kuin lintu häkissään: kiintymystä osoitettiin kunhan käyttäydyin tietyllä tavalla ja minusta olisi muokattu ns. perinteinen vaimo, joka laittaa ruoan, siivoaa ja hoitaa lapset kotona, antaa miehen päättää kaikesta ja joka adoptoi miehen uskonnon/maailmankatsomuksen/arvot täysin. Minulla oli tuolloin vielä aika huono itsetunto, joten en uskonut löytäväni toista "kunnollista" poikaystävää. Mutta kuinka ollakaan, väärässä olin! Piti vain saada itsetunto kohdilleen ja uskaltaa avautua vähän ihmisille ja olla oma itsensä.
Tunsin olevani kuin elokuvan Spirit-ori, kahlehdittuna ja matkalla jonnekin minne en olisi halunnut olevani menossa. Iski aika kovaa lastenleffaksi :D
Tämä seuraava biisi oli taas just sitä mitä tarvitsinkin: sitkeyttä, kovaa tahtoa ja tietoisuutta omasta edusta. Olen nykyään(tai aina ollut oikeastaan) hyvin vastaan sitä, että joku määräisi minun elämästäni. En kestä yhtään jos joku alkaa lässyttämään mitä minun pitäisi tai tulisi tehdä. Teen mielummin päinvastoin, jos joku oikein vastoin parempaa tietoaan alkaa väittämään tietävänsä, miten asiat nyt vain kuuluisi tehdä ja mikä on oikein. Minulla on omakin oikeudentaju, kiitosta vain. Nätisti saa ehdottaa ja osaan mielestäni ottaa vastaan rakentavaa palautetta, mutta pitää osata sitten perustellakin! Ilman hyviä perusteluita en otaa minkäänlaista kritiikkiä vastaan. Nykyään osaan onneksi nauraa tai ainakin hymähdellä itsetietoisille pätijöille :)
Miten ihminen voi olla näin väsynyt, vaikka sain ihan mukavat yöunet? Kai tämä pitkittynyt flunssa(josta siis luulin selvinneeni yhdellä päivällä, mur) vaan on se mikä kiskoo voimat. Eilen illalla vedin vielä jumpan, jonka ansiosta tuolilta nouseminen sattuu :D Nyt jos ottais pari päivää kevyesti niin sais tän fakin pöpön veks!
Kuka tunnistaa laulun sanat postauksen alusta ja otsikosta? :3 Niinpä niin, Spirit- Villi ja Vapaa -leffahan on kyseessä. Täähän on siitä hauska leffa, että se on osaltaan auttanut mua hankalan eron yli. Olin aikanaan parisuhteessa, jossa tunsin vähän olevani kuin lintu häkissään: kiintymystä osoitettiin kunhan käyttäydyin tietyllä tavalla ja minusta olisi muokattu ns. perinteinen vaimo, joka laittaa ruoan, siivoaa ja hoitaa lapset kotona, antaa miehen päättää kaikesta ja joka adoptoi miehen uskonnon/maailmankatsomuksen/arvot täysin. Minulla oli tuolloin vielä aika huono itsetunto, joten en uskonut löytäväni toista "kunnollista" poikaystävää. Mutta kuinka ollakaan, väärässä olin! Piti vain saada itsetunto kohdilleen ja uskaltaa avautua vähän ihmisille ja olla oma itsensä.
Tunsin olevani kuin elokuvan Spirit-ori, kahlehdittuna ja matkalla jonnekin minne en olisi halunnut olevani menossa. Iski aika kovaa lastenleffaksi :D
Tämä seuraava biisi oli taas just sitä mitä tarvitsinkin: sitkeyttä, kovaa tahtoa ja tietoisuutta omasta edusta. Olen nykyään(tai aina ollut oikeastaan) hyvin vastaan sitä, että joku määräisi minun elämästäni. En kestä yhtään jos joku alkaa lässyttämään mitä minun pitäisi tai tulisi tehdä. Teen mielummin päinvastoin, jos joku oikein vastoin parempaa tietoaan alkaa väittämään tietävänsä, miten asiat nyt vain kuuluisi tehdä ja mikä on oikein. Minulla on omakin oikeudentaju, kiitosta vain. Nätisti saa ehdottaa ja osaan mielestäni ottaa vastaan rakentavaa palautetta, mutta pitää osata sitten perustellakin! Ilman hyviä perusteluita en otaa minkäänlaista kritiikkiä vastaan. Nykyään osaan onneksi nauraa tai ainakin hymähdellä itsetietoisille pätijöille :)
perjantai 16. syyskuuta 2011
Se tunne, kun ei ole mitään päällepantavaa
Olen ollut aktiivinen! Olen keskiviikosta saakka ollut päivisin menossa ja kävellyt rattailla edes-takas kaupunkia. Mukavaa tällai välillä, vaikka ne löhöpäivätkin ovat enemmän kuin mukavia vastapainoksi.
Haluisin syksyksi jotkut kivat ja nätit kävelykengät. Oonko jotenkin kummallinen jos rakastuin näihin Blowfishin tyttöihin
Blowfish: Valentino Kuva: Brandos.fi
Sitten itse otsikon aiheeseen, eli RAAH! Mun pitäs käytännössä taikoa jostain sopivat juhlavaatteet huomiseksi, koska sopivia a) ei ole puhtaana, b) ei vain ole! Fiksuna ihmisenä unohdin, että sukulaisen 50-vuotis synttäreille olisi parempi laittaa jotain siistimpää kuin farkut. Oh boy... Noh, housut mulla on valmiina, semmoset ihanan malliset ja ihanaa kangasta olevat mustat suorat housut, mutta niiden seuraksi EN halua kauluspaitaa ettei kukaan vahingossa sekoita mua tarjoilijaan ym. noloa. "Anteeksi tyttö, otappas tämä unohtunut lautanen mukanasi keittiöön" "Siis tuota... ööö... anteeksi mutta..."
No ni, eiköhän se tästä. Nyt keskityn tähän hetkeen, koska vaatteitakaan en voi kaivella pojan nukkuessa jo, ja lähden selailemaan pleikkarin storea! Kiva ukkoni osti pisteitä storeen, joten on aika taas uuden nostalgiapelin!(Pelaan silti FF9 loppuun tässä piakkoin, oon jo niin lopussa!)
Haluisin syksyksi jotkut kivat ja nätit kävelykengät. Oonko jotenkin kummallinen jos rakastuin näihin Blowfishin tyttöihin
Blowfish: Valentino Kuva: Brandos.fi
Sitten itse otsikon aiheeseen, eli RAAH! Mun pitäs käytännössä taikoa jostain sopivat juhlavaatteet huomiseksi, koska sopivia a) ei ole puhtaana, b) ei vain ole! Fiksuna ihmisenä unohdin, että sukulaisen 50-vuotis synttäreille olisi parempi laittaa jotain siistimpää kuin farkut. Oh boy... Noh, housut mulla on valmiina, semmoset ihanan malliset ja ihanaa kangasta olevat mustat suorat housut, mutta niiden seuraksi EN halua kauluspaitaa ettei kukaan vahingossa sekoita mua tarjoilijaan ym. noloa. "Anteeksi tyttö, otappas tämä unohtunut lautanen mukanasi keittiöön" "Siis tuota... ööö... anteeksi mutta..."
No ni, eiköhän se tästä. Nyt keskityn tähän hetkeen, koska vaatteitakaan en voi kaivella pojan nukkuessa jo, ja lähden selailemaan pleikkarin storea! Kiva ukkoni osti pisteitä storeen, joten on aika taas uuden nostalgiapelin!(Pelaan silti FF9 loppuun tässä piakkoin, oon jo niin lopussa!)
Tunnisteet:
liikun sentään,
pahus,
pelit,
vaateintoilua
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

