(Tapahtui siis eilen, piti eilen illalla postata tämä mutta en ehtinytkään, krhm...) Käytiin ekan kerran muskarissa. Hihi, ja hyvin meni! Poikaa vähän ujotti alkuun, mutta uskaltautui jopa leikkimäänkin lopussa :3 ihanaa! Aluksi kyllä vähän itseänikin arastutti, koska en tiennyt yhtään minkälaiseen soppaan olin pääni pistänyt ja onko tämä nyt yhtään meidän juttu. Itsehän en ollut pienenä muskarissa vaan jossain seurakunnan kerhossa -.-. Mutta hyvä fiilis siis jäi, ennen kaikkea sen takia kun huomasin pojankin jossain vaiheessa rentoutuvan ja jopa innostuvan joistain leikeistä <3
Oon muuten päässyt taas vähän lenkkeilyyn kiinni, nyt olen kahtena päivänä tässä muutaman päivän sisään käynyt lenkillä. Wou! Ei ole uudet lenkkarit menny ihan hukkaan :P Nyt pikkuhiljaa pidennän lenkkejä, että kuntokin pääsee nousemaan. Lenkillä on mukavaa pohtia erinäköisiä asioita, ja joskus juokseminen menee plörinäksi sen takia, koska unohdun pohtimaan jotain asiaa ja huomaan käveleväni melkein kotiovella jo. eeh. Kaikkein mukavinta on odottaa että ulkona on jo vähän hämärää, jopa piemähköä, ja ehkä ottaa jotain sopivan harmoonista ja rauhallista musiikkia mukaan mutta usein on mukavampaa vain kuunnella luonnon omia ääniä. Välillä on tosin jopa pelottavaa olla pimeällä ulkona liikkeellä syrjäisellä lenkkipolulla, kun puut narisevat, kuuluu välillä jotain ihmeellisiä ääniä joista ei tiedä mitä ihmettä ne ovat ja jokaista vastaantulevan kohdalla on varuillaan juoksemaan karkuun. Mutta samalla siitä nauttii suunnattomasti.
Kuka muuten muistaa tällaisen biisin? Joskus aikanaan kun tuli radiosta iski jotenkin syvälle(vaikka renkutus onkin) ja paljon myöhemmin kun tapasin nykyisen mieheni tuli jotenkin tarve etsiä tämä uudestaan. Ja sehän natsasi aivan valtavan hyvin, aivan kun biisi kertoisi juuri oman tarinan. Sehän on yksi asia joka tekee kappaleesta itselle tärkeän, vai mitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti