Kaksiosta kolmioon, jo oli aikakin!

Nimittäin isompaan asuntoon! Lapsen tavarat nimittäin leviävät vähän turhan helposti pitkin poikin tätä nykyistä kaksiota ja lastenvaatteet saadaan omiin kaappeihin hoitopöydän laatikoiden sijaan. Ylipäätään on ihanaa päästä mallailemaan, mihin mikäkin tavara menee uudessa asunnossa. :3 Hyvä säkä kävi myös siinä mielessä, että uusi asunto on samassa talossa kun tämä nykyinen, mutta viereisessä rapussa. Nyt pitäisi vain saada aikaiseksi käytyä hakemassa asunnon avaimet jotta voidaan käydä vilkaisemassa että kaikki on ok ja kirjoittaa sen jälkeen vuokrasopimus. Niin, ja PAKATA. Pelottaa jo valmiiksi se hirveä sekamelska jossa joutuu hetkisen aikaa elämään väkisinkin -.-.

Mun projekti ei suju ihan niin kuin pitäisi, koska mies teki la liian hyvää ruokaa ja su kävin juhlistamassa ristiäisiä. Äääh, sen itsehillinnän jos jostain kirpparilta vielä löytäis.... Sen verran olen kyllä petrannut, että lenkillä olen käynyt joka päivä ja jumppaa myös, joten olo on ollut kyllä hyvä! Kunto ainakin kasvaa jos ei muuta ;) Mutta nyt arkiviikko ja uudella höngällä eteenpäin!

Viikon tehotimmiytymis -projekti

No ni! Nyt aattelin vetästä semmosen järjettömän jutun kun viikon teholaihtumisen/liikkumisen. Miksi vain viikon? Koska tasan viikon päästä pidetään ihanien tyttöjen kanssa tyttöjen päivää, eli hieman liikkumista, saunomista, illastamista ja ehkä jatkamaan johonkin illalla. Siellä EI sitten laihduteta, joten tässä vedän hieman ennakkoon miinuksia, että voi rauhassa ottaa sitten niitä plussia :D No ei sentäs pelkästään sen takia, yritän saada lisää pontta tähän timmiytymisurakkaan kun olen vähän jämähtänyt paikalleni.

Ihan hirveästi en ole saanut tehoa aikaiseksi tehotimmiytymiseen, mutta tässä tämän päivän saldoa:

Liikkumiset:
-lyhyt aamujumppa
-lyhyt hölkkä/kävely vaunulenkki(hengästys siis ihan)
-iltalenkki(30min)

Syömiset:
-aamupala: kaksi karjalanpiirakkaa kevytlevitteellä
-Lounas: Kaksi perunaa, porkkana ja jauhelihajastiketta
-Illallinen: Jämät pojan päiväruoasta(lämmitin ihan liikaa pientä ajatellen, samaa perunaa ja jauhelihakastiketta muussattuna), yksi kauratyyny-leipä.
-Lenkin jälkeen desin verran maustamatonta rahkaa ja mustikkakiisseliä mausteena.
Juomina maitoa tai vettä

No tälleen ruudulta näyttää kuitenkin ihan hyvä aloitukseksi. Tästä se lähtee!

Voi tätä itsesyytöksen määrää

Thaijai! Huono äiti taas nostaa päätään. Viime päivinä on satanut niin ettei olla toverin kanssa päästy pihalle riehumaan ja sisällä alkaa välillä tylsistyttää. Pikkukaveri on näinä päivinä kehitellyt uuden addiktion ja intoutunut muumeista hurjasti. Poika pyytää pitkin päivää että "pääpäpää. Päppäpää! PÄPPÄÄPÄÄÄ!" Pääpäpää tarkoittaa siis muumeja ja on väännetty alkutunnarin laulua kuunnellessa, luulisin. Pari jaksoa päivässä pitäisi ainakin nähdä.

Hyvä ja toimelias äitihän toki keksisi kaatosadepäivillekin jotain virikkeellistä ja tavallisuudesta poikkeavaa puuhaamista. Meillä katotaan muumeja ja juodaan kaakaota. Tosin täytyy myöntää että eilen toveri puuhaili pitkään itsekseen sillä aikaa kun laitoin vaatekaappiani uuteen uskoon. Ei kylläkään ihme että poika viihtyi, sillä tämä oli löytänyt tiensä DVD-hyllylle ja kun tomerapuuskuuden lomassa vilkaisin, mitähän kultamuruselle kuuluu kun on noin hiljaa, tämä oli tuhoamassa jo toista puolikasta DVD valikoimastamme. ...noh! Keksipä ainakin itselleen jotain omasta mielestään mielenkiintoista ja opettavaista tekemistä, vaikka hirveä työhän oli kaivella levyt ja kansipaperit omiin koteloihinsa. Naarmujen määrää en ole edes jaksanut tutkia.

Tänään lupasivat 12 eteenpäin sadetta, joten jos saisin tästä aikaiseksi tehdä pikaisen kärrylenkin pojan kanssa erääseen prjektiini liittyen(ja no muutenkin, tietty). Postailen siitä sitten myöhemmin tänään. Sopivasti muumijaksokin loppuu juuri joten saan lapsen telkkarin edestä ilman väninöitä.

Ajattelin ja kirjoitin ja turhauduin

Aluksi oli tarkoitus kirjoittaa ihmisen "pahuudesta" ja "hyvyydestä" ja miten koko käsitteet saavat ihoni kananlihalle. Yritin perustella asiaa puoliksi pureskelluilla perusteluilla ja liiän vähällä pohdiskelulla. Jonkin aikaa kirjoitettuani huomasin, ettei teksti vain suju. Lueskelin mitä olin saanut jo aikaiseksi ja huomasin sen olevan täyttä sontaa. Yleispäteviä huomautuksia, itsestäänselviä asioita enkä tuntunut pääsevän eteenpäin ollenkaan. Kuin ala-aste ikäisen kirjoittama essee aiheesta, jota ei ymmärrä alkuunkaan. Aihekin on kuin jostain lastenkirjasta.

Kun tällainen tunne tulee vastaan, on parasta pistää koko teksti roskakoriin ja palata aivan alkuun, eli asioiden pohtimiseen, havainnoimiseen ja tutkimiseen. Mistä todellisuudessa haluan kirjoittaa?

Todellisuudessa haluaisin saada ihmiset kyseenalaistamaan sitä, mitä heille tuputetaan ja alkaa etsimään itse vastauksia. Ihmisten pitäisi aina kysyä 'miksi' ennen kun hyväksyvät, mitä toinen ihminen heille yrittää saada läpi. Ja mitenköhän tämä kaikki sitten mukamas liittyi ihmisen "hyvyyteen" tai "pahuuteen"?

Ehkä niin, että kyseessä on vain ihmisen keksimät käsitteet, joiden on tarkoitus selkiyttää tätä maailmaa ihmiselle sopivaksi omalla tavallaan. Ihminen on muovannut itselleen kulttuurin ja yhteiskunnan, jossa tietyt asiat ovat hyväksyttyjä ja tietyt kiellettyjä, väärin tai tabuja, jotta yhteiskunta toimisi ja ihmiset tuntisivat kuuluvansa samaan porukkaan ajattelemalla samalla tavalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yhteiskunnan normit olisivat ainoa "oikea" tapa toimia. Ennenkaikkea omasta mielestäni inhimilliset arvot ovat sellaisia itsestäänsekvyyksiä, joita ei oikeastaan tarvitse edes perustella. Kuten esimerkiksi vaikka elämän, vapauden tai omaisuuden vieminen toiselta on väärin, sitä ei saa tehdä. Siinä riittääkin sitten pohdittavaa, jos alkaa erittelemään inhimillisiä ja kulttuuriin/yhteiskuntiin perustuvia arvoja toisistaan oikein urakalla. Itse en enää näin myöhään sitä jaksa tehdä. Ja anteeksi jos postauksesta tuli sekava, pää on toiminut kuin rautakanki viimepäivinä.

Kenkärakkaus

Hellou, lover!

Brandos.fi

Awooo <3

Ostin muuten pleikkastoresta yhden lapsuuden(vai teini-iän..?) suosikeista, Crash Bandicoot 3: Warped! En muistanu ollenkaan, että nämä loppupään kentät olivat näin hankalia! Vai onkohan mun taidot vaan ruostunu...
Ehkä tyhmintä kyllä, kun toista penska-aikojen suosikkia, Spyroja ei löydy storesta. En kyllä tiedä kestävätkö ne yhtä hyvin aikaa kun nämä crashit esimerkiksi.

Here I am, this is me...

...I come to this world so wild and free.

Miten ihminen voi olla näin väsynyt, vaikka sain ihan mukavat yöunet? Kai tämä pitkittynyt flunssa(josta siis luulin selvinneeni yhdellä päivällä, mur) vaan on se mikä kiskoo voimat. Eilen illalla vedin vielä jumpan, jonka ansiosta tuolilta nouseminen sattuu :D Nyt jos ottais pari päivää kevyesti niin sais tän fakin pöpön veks!

Kuka tunnistaa laulun sanat postauksen alusta ja otsikosta? :3 Niinpä niin, Spirit- Villi ja Vapaa -leffahan on kyseessä. Täähän on siitä hauska leffa, että se on osaltaan auttanut mua hankalan eron yli. Olin aikanaan parisuhteessa, jossa tunsin vähän olevani kuin lintu häkissään: kiintymystä osoitettiin kunhan käyttäydyin tietyllä tavalla ja minusta olisi muokattu ns. perinteinen vaimo, joka laittaa ruoan, siivoaa ja hoitaa lapset kotona, antaa miehen päättää kaikesta ja joka adoptoi miehen uskonnon/maailmankatsomuksen/arvot täysin. Minulla oli tuolloin vielä aika huono itsetunto, joten en uskonut löytäväni toista "kunnollista" poikaystävää. Mutta kuinka ollakaan, väärässä olin! Piti vain saada itsetunto kohdilleen ja uskaltaa avautua vähän ihmisille ja olla oma itsensä.



Tunsin olevani kuin elokuvan Spirit-ori, kahlehdittuna ja matkalla jonnekin minne en olisi halunnut olevani menossa. Iski aika kovaa lastenleffaksi :D



Tämä seuraava biisi oli taas just sitä mitä tarvitsinkin: sitkeyttä, kovaa tahtoa ja tietoisuutta omasta edusta. Olen nykyään(tai aina ollut oikeastaan) hyvin vastaan sitä, että joku määräisi minun elämästäni. En kestä yhtään jos joku alkaa lässyttämään mitä minun pitäisi tai tulisi tehdä. Teen mielummin päinvastoin, jos joku oikein vastoin parempaa tietoaan alkaa väittämään tietävänsä, miten asiat nyt vain kuuluisi tehdä ja mikä on oikein. Minulla on omakin oikeudentaju, kiitosta vain. Nätisti saa ehdottaa ja osaan mielestäni ottaa vastaan rakentavaa palautetta, mutta pitää osata sitten perustellakin! Ilman hyviä perusteluita en otaa minkäänlaista kritiikkiä vastaan. Nykyään osaan onneksi nauraa tai ainakin hymähdellä itsetietoisille pätijöille :)

Se tunne, kun ei ole mitään päällepantavaa

Olen ollut aktiivinen! Olen keskiviikosta saakka ollut päivisin menossa ja kävellyt rattailla edes-takas kaupunkia. Mukavaa tällai välillä, vaikka ne löhöpäivätkin ovat enemmän kuin mukavia vastapainoksi.

Haluisin syksyksi jotkut kivat ja nätit kävelykengät. Oonko jotenkin kummallinen jos rakastuin näihin Blowfishin tyttöihin

Blowfish: Valentino Kuva: Brandos.fi

Sitten itse otsikon aiheeseen, eli RAAH! Mun pitäs käytännössä taikoa jostain sopivat juhlavaatteet huomiseksi, koska sopivia a) ei ole puhtaana, b) ei vain ole! Fiksuna ihmisenä unohdin, että sukulaisen 50-vuotis synttäreille olisi parempi laittaa jotain siistimpää kuin farkut. Oh boy... Noh, housut mulla on valmiina, semmoset ihanan malliset ja ihanaa kangasta olevat mustat suorat housut, mutta niiden seuraksi EN halua kauluspaitaa ettei kukaan vahingossa sekoita mua tarjoilijaan ym. noloa. "Anteeksi tyttö, otappas tämä unohtunut lautanen mukanasi keittiöön" "Siis tuota... ööö... anteeksi mutta..."

No ni, eiköhän se tästä. Nyt keskityn tähän hetkeen, koska vaatteitakaan en voi kaivella pojan nukkuessa jo, ja lähden selailemaan pleikkarin storea! Kiva ukkoni osti pisteitä storeen, joten on aika taas uuden nostalgiapelin!(Pelaan silti FF9 loppuun tässä piakkoin, oon jo niin lopussa!)

Ulottuvuudet osa 2 ja jälleensyntyminen

(jatkoa edellisestä)

1. Ulottuvuus: Piste. Sillä ei ole leveyttä, pituutta tai syvyyttä. Se ei voi olla elävä, sillä minun hataran käsitykseni mukaan elämä tarvitsee neljättä ulottuvuutta, eli aikaa, jossa kulkea. Piste on kuitenkin kaiken alku.
2. Ulottuvuus: Jana, taso, pohja.  Kun kaksi pistettä laitetaan vierekkäin, on löydetty kaksiulotteinen taso. Pisteiden väliin voidaan piirtää viiva, jolloin muodostuu jana. Tai voidaan piirtää vaikka tikku-ukko. Tai mustata koko paperi, jolloin pienet pisteet täyttäisivät tason kokonaan. Kaikki kuitenkin tapahtuu kaksiulotteisessa tasossa. Tämä on pohja.
3. Ulottuvuus: Esine, konkreettisuus, kuutio. Nyt pääsemme meidän helposti tajuamalle tasolle. On syvyys, pituus ja leveys. Otetaan kaksiulotteinen taso ja muodostetaan siitä pallo. Otetaan paperi ja laitetaan sen sivut koskettamaan toisiaan, jolloin saadaan lieriö(tai kartio, jos taitetaan hieman eri tavalla). Pointti kuitenkin on, että kaksiulotteista asiaa taivuttamalla saadaan kolmas ulottuvuus. Jännää tässä on myös se, että jokainen ulottuvuus sisältää myös edelliset ulottuvuudet. Vaikka paperi on muotoutunut palloksi, siihen voidaan edelleen piirtää piste ja jana. Ilman edellisiä ulottuvuuksia ei voi olla seuraavaa ulottuvuutta, ne rakentuvat tavallaan toistensa päälle. Tai "jatkamalla" edellistä ulottuvuutta saadaan seuraava.

Tästä seuraa se, että jos ajatellaan, että viides ulottuvuus on olemassa, neljä edellistä ulottuvuutta sisältyvät siihen kuten edellä kerroin. Aika ja paikka siis ovat yhtä ja samaa asiaa, oma yksi "kenttänsä", jossa voi kulkea viidennestä ulottuvuudesta käsin. Miten tämä kaikki sitten liittyy uudelleensyntymiseen? Jos voitaisiin olettaa, että on useita ulottuvuuksia neljännen jälkeen ja osa ihmisestä jatkuisi niihin, kuten ruumiimme on kolmannessa ulottuvuudessa ja tietoisuutemme toimii neljännessä ulottuvuudessa (kuten kaikki elävä), niin mitä tapahtuu ihmisen kuollessa? Ihmisen kolmas ulottuvuus hajoaa, mutta käykö näin korkeammille ulottuvuuksille? Jääkö ihminen elämään korkeammissa ulottuvuuksissa, eli ihmisen "tietoisuus" jäisi jäljelle neljännessä ulottuvuudessa ja ties mitä korkeammissa. Voisiko ihmisen astraalimuoto/sielu/henki/joku jäädä olemaan neljännessä, viidennessä,... ulottuvuudessa ilman alempia ulottuvuuksia?

Voiko janaa olla ilman pistettä? Ei kai. Mutta jos ensimmäiseltä pisteeltä katoaa toinen piste, se voi muodostaa uuden janan uuden pisteen kanssa, sillä ulottuvuudet ovat yhä olemassa vaikka joku niiden ilmentyvä katoaisikin. Voisiko jälleensyntyminen tapahtua, jos olisi mahdollista, että ihmisen olemassa oleva tietoisuus mahdollistaisi uuden elämän syntymisen edellisen hajottua, jotta ihmisen jatkumo korkeammissa ulottuvuuksissa saisi kasvualustan.

Tässä myös eräs pohdinta ulottuvuuksista, monelle varmasti tuttu :3

Maailman ulottuvuudet ja jälleensyntyminen

Tässä postauksessa on paljon spekulaatiota ja omia kevyitä pohdintojani, en väitä että kaikki ajatukseni osuvat oikeaan tai soveltuvat kaikille(toisin kuin kristityt, hahhah. ...anteeksi. *häpeää*).

Kun kerroin aiemmin pohtineeni tieteen ja todellisuuden suhdetta, saman lenkin aikana sivusin ajatuksissani myös jälleensyntymän mahdollisuutta ja maailman ulottuvuuksia. Ihmisellehän kaikkein tutuin muoto on kolme ulottuvuutta, sillä sitä me koko ajan näemme ja meidän tietoisuutemme pystyy hahmottamaan sen. Tästä eteenpäin en tiedä onko mikään tieteellinen tutkimus toista varmempi tai hyväksytympi, mutta usein aikaa verrataan neljänteen ulottuvuuteen. Ja mulle se käy järkeen. Meille aika näyttää lineaariselta, sillä emme pysty menemään ajassa kuin yheen suuntaan näkemättä edes minne menemme. Mutta jos pystyisimme näkemään ajan "ulkopuolelta" kuten pystymme paperille piirtämään kolme ensimmäistä ulottuvuutta, miltä se silloin näyttäisi?

Olisiko aika tavallaan suuri kenttä, joka sisältää kaikki mahdollisuudet mitä voi tapahtua. Sitä voisi ajatella tavallaan suurena lankavyyhtinä, josta valintojemme mukaan kudomme oman kankaamme. Jotkut langat ovat pidempiä kuin toiset, toiset kestävät vain hetken jonka jälkeen meille tarjotaan uusia lankavaihtoehtoja, jotkut langat kestävät koko elinikämme ajan, mutta saattavat haaroittua eri säikeiksi joista valitsemme tai poissuljemme osan/yhden/kaikki. Joskus voi tapahtua niin, että lanka katkeaa jonka jälkeen kudelma menee hetkeksi sotkuun ja korjaaminen kestää sen aikaa kunnes korvaavat langat löytyvät tai katkennut lanka saadaan solmittua niin ettei se lähde purkautumaan.

Noh, ehkä helpomi tapa hahmottaa neljättä ulottuvuutta on rivi ovia, joista valitsemme yhden, jonka takana löytyy lisää ovia. Ovet kuvaavat valintoja jotka vaikuttavat reittiimme "ajan kentässä", neljännessä ulottuvuudessa, mahdollisuuksissa ja todennäköisyyksissä.

Entä mitä on viides ulottuvuus? Matemaattisesti näitäkin pystyy ilmeisesti laskemaan, mutten ole perehtynyt lainkaan korkeampaan matematiikaan(lukiossa pitkästä matskasta kirjoitin B:n... ahaha, olen hirveän huono muistamaan laskukaavoja ja matematiikkakin on vain ihmisen tekemä järjestelmä, jotta maailma näyttäisi hieman rationaallisemmalta). Jos vaikka aloitetaan miettiminen ihan ensimmäisestä ulottuvuudesta.

(Jatkuu myöhemmin, kevensin tekstä jakamalla sen kahteen osaan)

Ikoku Meiro no Croisée

Yhden päivän silmätulehdus-kurkkukipu pläjäyksestä selvitty! Vähän pelotti että taasko sitä joudutaan siihen parin viikon flunssaurakkaan, mutta hähhähää eipäs vaan jouduttukaan! Ja huomenna taas muskariin :3

No joo, eli otsikon aiheeseen. Selailin tässä uusia ilmestyviä animesarjoja ja silmiini osui jostain syystä otsikko Ikoku Meiro no Croisée. Päätin kokeilla, eihän kokeilemisesta haittaakaan ole tosin hakuammunnalla ei aina löydä edes katsomisen arvoisia sarjoja. Nyt kuitenkin jäin kiinni ensimmäisestä minuutista alkaen. Historiallinen ranska ja maailman suloisin japanilaistytto Yune, toimii! Kevyt tunnelmallinen, rehellinen sekä hieman vakava muttei millään tavalla raskas tai alakuloinen. Tällaisen ensivaikutelman sain sarjasta parin jakson jälkeen ja voin sanoa että kannattaa ainakin kokeilla jos sopisi omaan makuun, saatat ihastua kuten minä.

Pieni japanilaistyttö Yune siis muuttaa 1900-luvun aikaiseen Pariisiin ja alkaa työskentelemään apulaisena pienessä puodissa Clauden alaisena. Yksi sarjan kiinnostavaksi ja suloiseksi tekevä näkökulma on myös Clauden ja Yunen ystävyyden kehittyminen ja miten kummatkin yrittävät ymmärtää toisiaan eri kulttuuritaustasta huolimatta. Kulttuurien kohtaaminen, vieraassa maassa selviytyminen ja siihen sopeutuminen sekä ystävyys, nämä tuntuvat näin parin jakson aikana olevan tärkeitä teemoja.


Sarjassa pääsee ihailemaan myös ihanista historiallisen ranskan maisemista ja rakennuksista <3 Auts, mun sydän taisi sulaa...

Lapsiperheen sunnuntai

Olipa kiva päivä! Lähdettiin ensin kahden maissa vaunulenkille, jolloin säädimme suunnan Viherlandiaa kohti. Siellä kiertelimme ja ihmettelimme papukaijoja ja lopulta kävimme nauttimassa runsaan lounaan(pakkohan se on itsensä täyteen tupata kun on kerta seisova pöytä!). Hyvää oli, erityisesti pääruoista kala ja jälkkäri olivat erittäin loistavia!

Vähän aikaa sulateltua lähdimme viereiseen Peukkulaan hillumaan :3 Ihanaa nähdä kun lapsi nauttii olostaan ja isompien lapsien leikitkin jo kiinnostivat, mutta raukka on vielä niin pieni että meinasi jäädä jalkoihin. Siellä viihdyttiin sulkemisaikaan saakka ja lopulta lähdimme kotia kohti kaunista kiertoreittiä pitkin. Lopulta kasilta oltiin kotona ja jaloissa mahtavat rakot, brrh.

Ääh, mitä kirjaa mä alan lukemaan!? EN löydä mistään Avalonin Usvien toista osaa ja oon alkanu miettiäkin että voisi olla mukavaa lukea välillä jotain muuta ehkä kuitenkin. Mutta mitä niin? Tekisi mieli alottaa taas Jääkansan tarinat -sarja sitten yläasten iän, mutta sitä ei löydy lähikirjastosta tai edes koko kaupungin kirjastoista! Pitäisi kädyä lähikunnan paikalliskirjastossa niitä lainaamassa, joten vähän epäilyttää. Tosin jos lainaisi paljon kerralla ja ottaisi aina lisäaikaa aina kun mahdollista niin ehkäehkä....

Toinen vaihtoehto on yrittää nyt tosissaan aloittaa se Turms Kuolematon. Oon sitä mieltä että ainakin yks Mika Waltarin kirja on luettava tässä elämässä, joten se voisi olla hyvä vaihtoehto. Tai sitten aloitan Linnunradan käsikirja liftareille -sarjan uudestaan, ihanaa huumoria ja sopivan järjetön mun makuun :D.

Mut summa summarum, ei haittaa aloittaa viikkoa koska tänään on saanut puuhata perheen kanssa ihan urakalla! <3

Missä mun Okami ooon!? Kaipailen sitä

Naiseuden haasteet

Tiedättekö sen tunteen, kun ensin on ihana mukava fiilis ja leppoinen päivä, sit tapahtuu jotain ja kaikki onkin ihan yhtäkkiä yhtä persettä! Vammasta kun niin käy. Tänään oli hyvä päivä, kunnes ukko lähti kavereita moikkaamaan ja lupas käydä tullessa kaupassa hakemassa vaippoja(kun meillä on vain huonoja, jotka ei pidä välttämättä yöllä kaikkea sisällä) ja jotain hyvää. Noh ensin lapsi alkoi hankalaksi, kakki lattialle, levitti jaloissaan kakan ympäri taloa eikä suostunut syömään. Sitten yritin soittaa miehelle ja varmistaa että kerkeää tuomaan niitä vaippoja ennen kun laps käy nukkumaan, mutta puhelin ei ollut päällä. Argh, pisti vihaksi! Myöhässähän se sitten tuli, poika oli jo puoli tuntia ollut unten mailla kun vaipat saapuivat. Yöllä on siis odotettavissa kitinää ja vaipanvaihtoa, hyvässä tapauksessa vaatteiden ja lakananvaihtoa kans. Jes!

Onneks meillä on hyvää karjalanpaistia ja rahkajälkkäriä edes. Nyt on jo parempi mieli kun sain ruokaa massuun ja kohta rahka ja sen jälkeen vielä sauna. Oispa vielä yksi siideripullo saunajuomiksi, mutta hyvin pärjään näinkin. Tai oispa suklaata. Nyt on hyvä hetki katella kevyitä sarjoja tai lukea jos olisi joku todella koukuttava kirja ja unohtaa kaikki! <3 Vaikkei mun vaikeudet nyt niin koville kuulosta, niin joskus on vaan semmoisia päiviä, että pienetkin asiat tuntuvat hirveän vaikeita. Varsinkin meillä naisilla :D. Jep, hormonit on pyllystä.

Vielä loppuun, että feministit ovat ärsyttäviä. Samoin sovinistisiat. Niillä on jotain ongelmia oman tai vastakkaisen sukupuolen kanssa. Että näin tänään

Just an another perfect day

Ihanaan vapaa-aamuun sopiva kappale. Ei kiire mihinkään, kahvikuppi kädessä ja lapsi päikkäreillä. Tähän kappaleeseen törmäsin joskus yläasteella ja tänään etsin sen taas kuunneltavaksi. Mietin että miksi tämä kuulostaa niin hirveän tutulta, mutta oonhan mä tän joskus ennen yläastettakin kuullut! Muistaako kukaan? :3

Sushia! ja IsaDoran Jelly Kiss

Huuh, nyt vähän kevyempää päivitystä! Olin eilen koko päivän jotenkin kuin kissa pistoksissa, helposti ärsyttäi vaan kaikki ja turhautti. Jotenpa heti kun ukko tuli töistä kotiin ja tajusi tilanteen käski mun lähteä vaikka kaupungille shoppailemaan. Miten se tajuaakin! Naisen levoton ja uuvahtanut mieli tarvitsee juuri aivotonta hömppää parhaimmillaan, eli vaatteiden sovittelua, meikkien arvioimista ja tuoksujen tuoksuttelua.

Yhtään vaatekappaletta ei kyllä lähtenyt mukaan tai tuoksua, mutta sen sijaan kassiin tarttui IsaDoran Jelly Kiss sävyä 51 Bare Bliss. Tämä on juuri tällainen huulikiillon- ja punan välimaastosta tykkääville. Huulipunat on usein liian stydejä, mutta kiillot on helposti liian tahmaisia ja ..no... kiiltäviä. Tosin täytyy myöntää, että nudeen taittavat punat ovat ihan ok, mitä neutraalimpi sen helpompi käyttää. Tämä Jelly Kiss ei sen sijaan ole liian erottuva, aika vähäpigmenttinen, muttei yhtään tahmea! Tosiaan hieman hyytelömäisen tuntuinen huulilla ja kevyt ennen kaikkea sekä kosteuttaa mukavasti. Tuolla hieman tarkempaa tietoa. 13e tästä purkilosta pulitin, ja minun mielestäni on täysin hintansa väärti.

Sen lisäksi nappasin kaksi annosta sushia mukaan, jotka söimme sitten ukkelin kanssa kotosalla illalla. Olipa pitkästä aikaa valtavan hyvää :3 Pitää taas itse saada aikaiseksi tehdä maki-rullia, vaikkei se samaa vastaakaan.

Vielä loppuun taas aikanaan kadonneita kappaleita. Tämäkin on Lords of Mystery albumilta ja hyvää rentoutumiskuunneltavaa.


Kun on kerran kevyt päivitys, tässä myös kevyttä musiikkia. Ihanan soljuvaa ja elämäniloista sanoitusta:


Mä en tiiä miks tääkin biisi vaan on välillä kuunneltava. Kai tuossa tunnelman keveydessä ja positiivisuudessa on jotain mikä vetoaa... hmmh, näihin mietteisiin, hyvää huomenta! <3 (piti laittaa ajastukseen huomisaamuksi, mutta painoinkin epähuomiossa julkaisunappulaa ihan ajattelematta. Taitaa olla uniaika siis ->)

Aistien luotettavuus

Nyt yritän parhaani mukaan saada pääni sisällön kirjalliseen muotoon, mutta aina se ei onnistu niin helpolla. Yritän nyt kuitenkin.

Viimeksi lenkillä ollessani mietiskelin tieteen ja näkymättömän/"yliluonnollisen" suhdetta toisiinsa. Monet ihmiset tekevät suuren eron tieteen ja selittämättömän välille: jos jotain ei voi tieteellisesti todistaa niin se ei ole mahdollinen ja vastaavasti tieteen tutkimukset ovat ainoa tapa lähestyä mitä tahansa asiaa. Tämä on kuitenkin hirvittävän suppea tapa nähdä maailma.

Pallosta voisi sanoa, että se on pyöreä, punainen ja painaa kilon, nämä ominaisuudet ovat mitattavissa ja havaittavissa. Minäkään en voi havaita sen enempää mitä aistini minulle antavat. Unohdamme kuitenkin, että riippumatta siitä minkälainen maailma on, se mitä havaitsemme on vain sähköimpulsseja aivoissamme, joita elimet lähettävät. Silmä reagoi tiettyyn ärsykkeeseen tietyllä impulssilla ja äivot tuottavat tuntemuksia impulssiin reagoiden. Olemme siis omien aistiemme varassa. Kuinka luotettavia meidän aistimme sitten ovat?

Ihmisen aistit vastaanottavat jatkuvasti valtavan määrän ärsykkeitä. Niitä on jopa niin paljon, että aistimme eivät enää ota vastaan kaikki ärsykkeitä vaan turtuvat. Jos aivomme käsittelisivät kaikki ympäristöstä tulevat ärsykkeet, tulisimme hulluiksi. Aivomme siis "oppivat" jatkuvasti, mihin ärsykkeisiin kannattaa reagoida ja mitkä ärsykkeet eivät ole selviytymisemme kannalta tärkeitä. Tässä voi pitää esimerkkinä esimerkiksi jatkuvaa tasaista ääntä. Aluksi kuulemme äänen koko ajan ja se häiritsee, mutta ajan kuluessa totumme ääneen ja kohta emme enää edes kunnolla tajua sen olemassaoloa, jos emme taas keskity siihen. Toinen esimerkki on se, että esimerkiksi kihlasormusta ei muutaman päivän jälkeen enää edes muista tai tunne(kyllä, omasta kokemuksesta puhun:D), koska se on jatkuvasti tasaisesti ihoa vasten.

Sen lisäksi että aivomme oppivat, ne myös täydentävät aistimaamme. Jos ympäristössä on jotain, mitä emme havaitse, aivomme täydentävät sen tilalle olettamamme asian(vaikuttaa vanhat kokemukset ja muu ympäristä mm.). Esimerkki voisi olla silmiemme sokea piste. Eräässä kohdassa verkkokalvoamme ei ole aistisoluja, mutta näkökentässämme ei silti ole mustaa pistettä. Aivomme täydentävät ympäristön jatkumaan pisteen yli. Tätä voi kokeilla esimerkisi testillä, joka selitetään wikipedian silmä -sivulla. Sivun lopussa kerrotaan sokeasta pisteestä ja siitä miten voit paperilla ja kynällä testata sitä!

Aivot täydentävät/tulkitsevat kohteen eri lailla myös silloin, jos ärsyke on jotenki järjenvastainen, odottamaton tai epäselvä. Jos vaikka ulkona kuulet jonkun kummallisen äänen jota et tunnista, aivomme kääntävät sen mielellään joksikin tunnistettavaksi, kuten "ahaa, pöllöhän se siellä murisee". Tässä dokumentissa Tutkimuskohteena LSD  puhutaan 35:30 kohdalla "naamaritutkimuksesta" joka (suora lainaus) "tarkastelee sitä miten mieli muuntelee sitä, mitä silmät näkevät". Terve mieli dokumentin mukaan näkee valkoisen naamarin takapuolen etupuolena(jos näytetään samaan aikaan kuvaa sekä etu- että takapuolesta), koska ihmisen aivot olettavat sen olevan normaali oikeinpäin oleva naama(on myös muita optisia harhoja, varmasti jokainen jonkun nähnyt). Sen sijaan mm. skitsofreenikot ja psykedeelisiä aineita nauttineet (kuten lsd:tä. Vaarallinen aine, pysykää erossa!) näkevät sen suurimmaksi osaksi oikeana eli koverana naamarin takapuolena(katsokaa videolta, siinä selitetään paremmin :D) Tämä sen takia, koska näiden ihmisten aivoissa aineet tai sairaus ovat purkaneet aivojen ehdollistumista ja vähentäneet ärsykkeiden suodattamista. Eli skitsofrenikot näkevät tavallaan enemmän ja osan maailmaa todempana kuin normaali terve ihminen. Friikkiä, eikö?

Jännittävää on myös miettiä, olemmeko vauvana ja lapsena aistineet aikuisikää enemmän, koska aivomme eivät ole ehtineet vielä muodostaneet suodattimia tai oppia samalla tavalla? Vauvaiän tiedostaminenkin ja tiedonkäsittely on vajavaista emmekä enää kukaan varmaankaan muista vauva-ajoistamme mitään. Sitähän sanotaan, että lapset ovat herkempiä aistimaan yliluonnollisia asioita.

Miten siis ihmiset voivat kuvitella tietävänsä millainen maailma on, jos ihmisen omat aistit näyttävät vain osan siitä. Miten ihmiset voivat pitää tieteellisiä tutkimuksia ainoana totuutena, jos ihminen saa sellaisia tuloksia kuin haluaa/olettaa saavansa, koska omat aivomme suodattavat sitä mitä aistimme ja muokkaavat sen järjelliseen muotoon? Mitä jos se "yliluonnollinen", jota vaikkapa meediot ja henkiä aistivat ihmiset käyttävät hyväkseen, on vain jotain, mitä aivomme ei ymmärrä ja suodattaa sen pois?

Tätä kaikkea pohdittuani tajusin, miksi tiede ja hengellisyys/näkymätön/"yliluonnollinen" eivät sulje toisiaan pois. Tiede ei kykene koskaan täysin selittämään maailman ilmiöitä kokonaisvaltaisesti, koska ihminen on niin "pieni" tähän maailmaan verrattuna, aistimme niin vähän ja epätäydellisesti ja aistien varassahan me elämme. Minulle ei ole lainkaan hankalaa ajatella, että olisi jokin korkeampi energia/maailmansielu/jumalia jotka näkevät vain enemmän ja joita emme pysty selittämään. On niin paljon muutakin, jota emme näe. Mitään ei pidä purematta niellä mitä kerrotaan mutta kaikki on mahdollista kunnes toisin todistetaan, niin minä ajattelisin.
(jos joku kärsivällinen jaksoi lukea loppuun ja kaipaa tekstille lisää lähteitä niin kommenttiboxiin vain kysymyksiä, on niin myöhä etten enää jaksa nettiä tänään plärätä, pläh...)
(no joo, en jaksa korjailla enää, joku saa huomauttaa, jos tekstistä löytyy epäselvä kohta tai hirrmuinen virrrhe)

Biudiu, kastuttiin

Tai siis minä kastuin, poika pysyi kuivana rattaiden sisällä ja ihmetteli silmät pyöreänä pimenevää ja märkää maisemaa. Säikäytettiin yksi naisrukkakin matkalla kauppaan(koska lapsiperheen kannalta elintärkeät asiat olivat lopussa, kuten esimerkiksi vaipat ja velli!), olin varmastikin aika pelottava näky rattaineni, musta nahkatakki päällä, tummat hiukset naamalle länttääntyneenä ja hirveää hönkää kävellen. Ostin sitten suklaata ja jätskin, burb. Nyt taas morkkis -.- Oon niin erittäin hyvä tässä itsekurissa. Noh, eipä tule ainakaan pingotettua turhista :D

Päätin taas jatkaa K-ON:n katsomista(oon jaksossa 10), koska meillä on hiljaista koska mies murjottaa koska polki vesisateessa kotia ja koska en ollut pyyhkinyt pöytää sillä välin. Mutta enpä lopulta jaksanutkaan, vähän tökkäs tuo sarja. Annan sille vielä kuitenkin vähän aikaa ja katon vaikka viikon päästä uudestaan jos olis mukavammat fiilingit kattoa. Ei kyllä muutenkaan nyt anime natsaa yhtään, mielummin tulee luettua kun pääsi siihen vauhtiin. Eipä tuo haittaa. Nyt pitää sitten vaan keksiä jotain muuta, koska meillä on hiljaista -.-

FFIX loppusuoralla

No niin, viimeinen levy menossa, jossa ei siis ole läheskään niin paljoa tavaraa kun kolmessa aiemmassa. Tulee melkein nyt jo ikävä. Kohta tämän jälkeen on kuitenkin ihan mukavaa pitää pientä taukoa ff:istä ja keskittyä muuntyyppisiin peleihin, jos jotain vähän kevyempää välillä? Jos löytäisin sen Okamin vain jostain...

Avalonin Usvatkin sain luettua, mitäs seuraavaksi? Yritän ehkä tosiaan löytää toisen osan, mutta perhana missä se on!? Haluaisin jatkaa suoraan siihen, sillä ensimmäinenkin kirja oli hyvä ja juoni jäi vammaseen kohtaan. Haluan tietää mitä tapahtuu seuraavaksi, rauh! Kirjan tapahtumat siis pyörivät Avalonin saaren väen ympärillä, papittarien ja druidien, jotka yrittävät ylläpitää asemaansa yhä voimistuvaa kristinuskoa vastaan. Perustuu varmasti ainakin osittain tositapahtumiin, on käytetty oikeasti eläneitä henkilöitä yms. joten hieman pääsi historiaakin kertailemaan :D Mulle kaikki historian kertaaminen on plussaa, niin huonosti se jäi kouluaikoina päähän.

Eka muskaripäivä ja äidin pohdintoja

(Tapahtui siis eilen, piti eilen illalla postata tämä mutta en ehtinytkään, krhm...) Käytiin ekan kerran muskarissa. Hihi, ja hyvin meni! Poikaa vähän ujotti alkuun, mutta uskaltautui jopa leikkimäänkin lopussa :3 ihanaa! Aluksi kyllä vähän itseänikin arastutti, koska en tiennyt yhtään minkälaiseen soppaan olin pääni pistänyt ja onko tämä nyt yhtään meidän juttu. Itsehän en ollut pienenä muskarissa vaan jossain seurakunnan kerhossa -.-. Mutta hyvä fiilis siis jäi, ennen kaikkea sen takia kun huomasin pojankin jossain vaiheessa rentoutuvan ja jopa innostuvan joistain leikeistä <3

Oon muuten päässyt taas vähän lenkkeilyyn kiinni, nyt olen kahtena päivänä tässä muutaman päivän sisään käynyt lenkillä. Wou! Ei ole uudet lenkkarit menny ihan hukkaan :P Nyt pikkuhiljaa pidennän lenkkejä, että kuntokin pääsee nousemaan. Lenkillä on mukavaa pohtia erinäköisiä asioita, ja joskus juokseminen menee plörinäksi sen takia, koska unohdun pohtimaan jotain asiaa ja huomaan käveleväni melkein kotiovella jo. eeh. Kaikkein mukavinta on odottaa että ulkona on jo vähän hämärää, jopa piemähköä, ja ehkä ottaa jotain sopivan harmoonista ja rauhallista musiikkia mukaan mutta usein on mukavampaa vain kuunnella luonnon omia ääniä. Välillä on tosin jopa pelottavaa olla pimeällä ulkona liikkeellä syrjäisellä lenkkipolulla, kun puut narisevat, kuuluu välillä jotain ihmeellisiä ääniä joista ei tiedä mitä ihmettä ne ovat ja jokaista vastaantulevan kohdalla on varuillaan juoksemaan karkuun. Mutta samalla siitä nauttii suunnattomasti.

Kuka muuten muistaa tällaisen biisin? Joskus aikanaan kun tuli radiosta iski jotenkin syvälle(vaikka renkutus onkin) ja paljon myöhemmin kun tapasin nykyisen mieheni tuli jotenkin tarve etsiä tämä uudestaan. Ja sehän natsasi aivan valtavan hyvin, aivan kun biisi kertoisi juuri oman tarinan. Sehän on yksi asia joka tekee kappaleesta itselle tärkeän, vai mitä?

Lastenvaatehaaveilua

Pläh, lapselta alkaa vaatteet loppumaan, mutta ilman autoa on hankala päästä kirppiksille, jotka sijaitsevat typerän kaukana. Siksi oon netissä selaillut lastenvaatevalikoimia ja haaveillut tilaavani vaatteet suoraan kotiin :P Oih, vitja kun tekisikin mieli! Kirppiksiltä vaan saisi vaatteita niin paljon halvemmalla. ÄRH!

Neulepusero – H&M:stä

http://www.hm.com/fi/s/01ODMB

Neulepusero hienoa neulosta. V-pääntie.

www.hm.com

Pusero – H&M:stä

http://www.hm.com/fi/s/01ESRM

Pusero collegemateriaalia. Edessä painatus. Harjattu sisäpuoli.

www.hm.com

Spider Man! Mun lapsuuden sankari :3

Kuvat Ellokselta

Äyh, kaikkia kivuuksia. Olispa semmonen "hällä väliä" -luonne niin vois vaan tilailla kaikkea mitä mielisi! Tai sitten rikkaampi. Vaikka ei noista hinnoista nyt vararikkoon menisi, mutta tuntuu hurjalta maksaa paidasta 20e kun sellaisen saa kirppikseltä n. 2-6e kunnosta riippuen. hmph...

Nyt äkkiä lukemaan, jotta kerkeen siivotakin ennen kun päikkäriunibreikki päättyy!

Kadonneet kappaleet

Tätäkään kuunnellu ties millon viimeksi. Äsken vaan päähän välähti jostain mielen perukoilta muisto tällaisestakin kappaleesta joten kaivoin uskollisesta youtubesta tämän taas kuunneltavaksi. Kiva on <3 Toinen biisi joka aikoinaan katosi multa oli Enigman Turn Around, jota kuuntelin yläasteella Lords of Mystery-albumilta. Tätä kaivelin tovin verran pidempään, koska en millään muistanut kappaleen nimeä, mutta hakuammunnalla viimein löysin sen.

Avalonin Usvat -kirjassa olen ehtiny melkein loppupuolelle, nyt alkaa mietityttämään, että mihinhän olen laittanut sen seuraavan osan... Alkaa tuntumaan pikkuhiljaa siltä, että lukemisen sijaan voisi taas "vapaa-ajalla" pelata vaihteeksi. Jos vaikka kuitenkin saisin tän kirjan päätökseen ensin..

Karppaus, siis häh?

Siis mitä, toimiiko se oikeasti? Luulin ennen, että karppaaminen on sitä, että syödään juustoa ja lihaa, eli rasvaa ja proteiineja mielin määrin ja jätetään kaikki hiilihydraatti pois, jolloin varsinkin isot miehet innostuvat siitä kun saavat syödä majoneesia lihan päällä ihan luvan kanssa ja tästä syystä innostuvat muistakin terveellisistä elämäntavoista ja aloittavat liikkumisen jonka takia laihtuvat. MUTTA nyt karppaajia tuntuu olevan ihan joka kulman takana ja jokaisella on oma menestystarina kerrottavana.

Täytyy kyllä myöntää, että tänä aamuna kyllästyin leipään, joka ei tuntunut pitävän nälkää jostain syystä sitten yhtään(ja tästä syystä sitä tulee välillä otettua välipalaksi ihan turhaan...) joten paistoin itselleni erilaisia papuja, siemeniä, maissia ja hernettä sisältävän kasvissekoituksen, johon paistoin kananmunan sekaan ja lautaselle mukaan hapankaalia ja sinappia hetken mielijohteesta(kuulostaa jonkun mielestä varmaan aivan järkyttävälle, haha). Aah, tulipa hyvä olo: ei tee mieli enää syödä muttei ole raskas olo. Olen kyllä aiemminkin samantyyppisen lounaan/brunssin/aamupalan syönyt, mutta tässä välissä leipää narskuteltuani tajusin taas miten hyvin se mulle sopii!

Jospa sitä siis yrittäisi ihan tosissaan kokeilla vähähiilihydraattista ruokavaliota ihan kokeilumielessä, että miltä se tuntuu ja miten sopii omalle kohdalle. jepjep

Maanantai ja puhetta uskosta

Ihan kivaa toisaalta taas siirtyä arkiviikkoon. Vaikka viikonloput on ihania ja niistä mielellään nauttisi pidempäänkin, on ihan mukavaa saada taas olemiseen ryhtiä ja hoitaa taloutta normisti. Sitäpaisti on ihan rentouttavaa puuhailla toverin kanssa kaksistaan, käydä asioilla ja lähteä vaikka kaupassa käymään koska äidin Starbucks Doubleshot -hammasta kolottaa tai vaan mennä rauhallisesti hengailemaan leikkipuistoon. Tai vaikka ottaa kahvi ja leipä mukaan ja lähteä tuohon etupihan hiekkalaatikolle istuksimaan. Nams!

Mistä lie tämmöinen kausi oikein johtuu, lieneekö laiskan kesän pikkuhiljainen vaihtuminen toimeliaampaan syksyyn. Pidän vuodenaikojen vaihtumisista ja siitä, että meillä on ylipäätään neljä selkeää vuodenaikaa. Muutosvaiheessa tekee mieli aina juhlistaa uutta vuodenaikaa jotenkin, vaikka metsässä kävelyllä, talon koristamisella kynttilöillä tai valmistamalla megahyvän päivällisen sen hetken vuodenajalle tyyppisistä ruojalajeista. Kohta alkaa olla se aika, kun tekee mieli lähteä ihailemaan pihalle ruskaa ja sieniä keräilisin mielelläni jos vain jollain ilveellä täältä metsään pääsisin (autoa kun ei ole) ja tekee mieli syödä marjoja, pähkinöitä ja muita sadonkorjuutuotteita ja tehdä vaikka syksyinen vihanneskeitto.

Voin myöntää, olen mielummin luonnonskovaisuuteen taipuvainen kuin ahtaaseen ja rajoittavaan kristinuskoon(ylipäätään nuo kirjauskonnot eivät sytytä yhtään..). Minä en pidä siitä, että jokin ulkoapäin yrittää rajoittaa jotain henkilökohtaista kuten hengellisyys, kuten kirkko(ja monet muutkin uskonnot) yrittää tehdä. En aseta raameja omalle suhteelleni hengellisiin ja yliluonnollisiin asioihin, vaan pidän asioita mahdollisena kunnes toisin todistetaan ja epäilen kaikkea mitä ulkoapäin yritetään tuputtaa.

Loppujen lopuksi olen sitä mieltä, että kaikki uskonnot lopulta pyrkivät kohti samaa totuutta. Uskon, että kaikki uskonnot palvelevat samaa Pyhää/Jumaluutta/Totuutta, mutta omilla keinoillaan. Siksi ei ole suurempaa väliä, mihin Jumalaan/Jumaliin uskoo, koska ei ole mahdollista uskoa "väärään" jumalaan. Sillä on sen sijaan väliä, mikä tuntuu itsestä hyvältä ja oikealta. En pidä siis rajoista, mutta pienenä ohjeena pitäisin itselleni, että kannattaa käyttäytyä niin kuin oletat muilta ja jos haluat hyvää itsellesi, kannattaa itse toteuttaa sitä ensin. Jos joku haluaa kaaosta, niin sellaiset eivät kauaa vapaana juoksentele.

Taisi tulla vähän sekavaa sittiä :D. No mut, tekipä hyvää! Pyörittelen välillä jonkun verran tällaisia asioita päässäni ja tuntuu hyvältä päästä vähän purkamaan sitä kaikkea jonnekin. Miehestä ei ole apua, hänen ateistiegonsa pitää kaikkea mitä ei voi koskettaa huuhaana. Ylipäätänsä ihmiset kehtaavat hirveän vähän puhua siitä, mitä todella ajattelevat asioista. Kristinuskon pelottelu on mennyt läpi(tiedättehän, jos et usko menet helvettiin, jos et toimi kristinuskon mukaisesti ja teet syntiä, erotat itseäsi jumalasta josta seuraa että kohta et usko ja joudut lopulta helvettiin.) ja ihmiset haluavat ikuisen elämän kuoleman jälkeen, päästä taivaaseen ja ennen kaikkea tuntea itseään (vielä kun elävät) paremmaksi kuin "väärin uskovat" tai "ei uskovat".

Anteeksi, kaikki eivät ole yllämainitun kaltaisia, lähellekään. Mutta yllämainittuja tapauksiakin on. Eniten ärsyttävät sellaiset ihmiset, jotka tuputtavat omaa uskontoansa/näkemystään muille ainoana oikeana ratkaisuna. Jokainen saa ilmentää ja toteuttaa omaa uskoaan miten tahtoo ilman, että kukaan tulee nillittämään, että "olet väärässä" jos ketään ei vahingoiteta tai toimita lain vastaisesti. Niin näin yksinkertaisesti selitettynä.

Ahi, tulipa kunnon avautumiset. Jos jollakulla olisi jotain oikaistavaa tai sanottavaa niin kommenttia saa jättää :) En harrasta pahastumista pahemmin. Taisi tosiaan tulla hieman sekava postaus, mutta en jaksa enempää jäsennellä ja tarkistella. Kohta toveri nukkumaan ja itse lenkille!(Kaks päivää jo pitäny mennä mut en oo vaan saanu aikaseks vieläkään... Mutta nyt!)

Aurajuustokana-salaatti ja random shit

Ja oli muuten hyvä, olin ylpeä <3 Oon aina saanu kehuja mun salaattiruoista(no, lähinnä mun mieheltä..). Laitoin siis:
-jäävuorisalaattia
-rukolaa
-kirsikkatomaatteja
-hunajamarinoituja kanasuikaleita
-aurajuustoa
-kana-pekoni -ravioleja
Kaikki siis sekaisin, aurajuuston heitin kypsien kanojen sekaan sulamaan ja sekoittelin kunnolla ennen kuin heitin muun salaatin sekaan. Phuh, täyttävää tavaraa.

Oon muuten päässy Avalonissa sivulle 167 saakka. Ihan hyvin näin alkuun ja siihen nähden että aikaa ei ole tuhottomasti päiväsaikaan kirjojen selailua varten. Tai pelaamista varten, nyyh... Hirveä dilemma aina iltaisin, kun oon just jännässä kohdassa FFIX:ssä mutta oon samalla imautunut ihan tohon Avalonin Usviin, että kumpaan sitä kallista vapaa-aikaansa oikein tuhlaisi. :D paha, paha...
Tänään käytiin toverin kanssa taas puistossa ihmettelemässä muita tovereita ja ollaan leikitty lähinnä dubloilla lattialla, koska tänään on joku ihmeellinen "en viihdy itekseni ja menetän hermoni jos en saa huomiota"-päivä. Meinasin antaa vaan normaalisti toisen räyhätä itsekseen ainakin siivoamisen ajan, mutta sitten muistin taas että pirhana lapsihan lähtee tammikuussa hoitoon ja päätin että siivoan loppuun kun mies tulee kotiin.

Tänään tullut muutaman kerran kuunneltua ja hoilattua päälle:

Aamujumppa

Oon alkanut aamulla(a.k.a aika ennen pojan päikkäreitä, eli ennen yhtä) tekemään jumppaa, jotta saisin tuota vatsanseutua hieman kiinteämmäksi ja vähän hoikistuttua. Olen usein taipuvainen laiskuuteen, mutta jumppaa voi tehdä samalla melkein kun leikkii lapsen kanssa joten sen olen saanut tehtyä säännöllisesti.

Teen vatsarutistuksia(noin 30x2) punnerruksia(15x2), käsilihaksia punteilla(habaa ja ylösnostoja, ottaa kai sekä ojentajiin että olkalihaksiin... kai) kyykkyjä joku 20x. Määrät aina vähän vaihtelee ehtimisen mukaan(haha, ja jaksamisen).

Olen yrittäny lisäksi päivittäin käymään pojan kanssa rattailla kävelyllä ja PITÄISI käydä siellä hölkkäilemässä illalla kunhan vaan sais AIKASEKS! RÄYH! Noh, jos tänään sit ;P Jos ukkeli vaan tulee tarpeeks ajoissa kotiin, se puuhailee kavereittensa kanssa jotain.

Tänään katoin pitkästä aikaa Kikin lähettipalvelun(se on ihana <3)ja nyt katon Liloa ja Stitchiä. Hurjan pitkät päikkärit toveri vetääkin... :o.

Itkin, höppänä

Olin unohtanut, miten tunteitanostattavia jotkut kirjat ovat. Eilen illalla luin Avalonin Usvasta kohdan, jonka jälkeen oli pakko lopettaa lukeminen ja itkeä(menkoilla tosin saattoi olla myös osuutta asiaan). Sydäntäsärkevä kohta, pieni poika taapertaa äitinsä perään ja huutaa tätä, mutta äiti on antanut pojan isosiskolle tehtäväksi hoitaa poikaa ja lähti tapaamaan sodasta palaavaa rakastansa, miestänsä. Poika lyö huulensa kaatuessaan ja isosisko otta pikkuveljensä syliin ja poika huutaa itsensä uneen.

Ote kirjasta: "Minä ajattelin: Igraine on unohtanut meidät molemmat, hyljännyt hänet niinkuin minutkin. Kai minun on nyt oltava äitinä pikkuveljelle. Ja niin minä ravistin häntä varovasti, ja kun hän heräsi, hän kietoi pienet kätensä minun kaulaani jotta minä voisin kantaa häntä, ja minä nostin hänet lanteilleni niin kuin olin nähnyt lapsentytön tekevän.
'Älä itke', minä sanoin, 'minä vien sinut lapsentytölle.'
'Äiti', hän vikisi.
'Äiti on mennyt kuninkaan luokse', minä sanoin, 'mutta minä pidän sinusta huolen, pikkuveli.' Ja kun pidin hänen pulleaa kättään omassani, tiesin mitä Igraine oli tarkoittanut: minä olin liian iso tyttö itkemään ja parkumaan äitini perään, koska minulla oli nyt pikkuinen huolenani.
Minä taisin silloin olla peräti seitsemän vanha."(s.113, Avalonin Usvat 1)

Arvatkaa itkinkö lisää, kun tajusin että oman poikani on mentävä hoitoon puolen vuoden päästä? Tänään sitten sylittelin toveria ihan urakalla :) On jotenkin järjestettävä, ettei hoitotunteja kertyisi alkuun liikaa. Äh, menkat on perseestä, olen silloin aivan liian tunteellinen. Onhan vielä puoli vuotta aikaa pitää poika kotona!

Oblivion ja lapsen protesti

Otsikossa olevat asiat eivät siis liity toisiinsa mitenkään. Elder Scrolls IV: Oblivion on vaan hyvä peli ja poika protestoi päikkäreille menoa kiukuttelemalla pinnasängyssä, siinä otsikon selitys.

Ennen kun jäin FFIX:än taas pitkästä aikaa koukkuun mulla oli Oblivion -kausi. En juurikaan jaksanut/ehtinyt pelailla paljoakaan, mutta kun pelasin peli oli Oblivion. En ole itseasiassa juurikaan ehtinyt pääjuonta menemään eteenpäin, vaan mielummin kiertelen ensin sidequestejä ja pelailen rauhassa. Oblu onkin mulle juuri semmoista leppoisaa irtiottoa arjesta, jossa voi kuvitella itsensä päähenkilön paikalle ratsastamaan kauniissa maisemissa, keräillä yrttejä ja tutkia luolia. Viime pelikerralla tosin tuli jo olo että voishan sitä pääjuontakin taas joskus mennä eteenpäin.. Kohtahan se Skyrimikin ilmestyy :3 Voin onneks luottaa, että toi ukkeli hankkii sen sillä se on sitä hypettäny tässä vuoden kohta. Poikakin tunnistaa jo tän videon ja haluaa aina isin syliin kuuntelemaan:


Noi Harry Patridgen animaatiot on jotain niin loistoja :D Kannattaa youtubesta käydä tsekkaamassa sen muitankin videoita.

Oon muuten päättäny et voisin pudottaa viis kiloa(ikuinen laihisurakka...). Herkut siis veks, aamujumppa ja lenkkeily tilalle. Saispa vielä aikaiseks lähtee  sinne ulos hölkkäilemään, aamujumpat on onnistunu nyt parin päivän ajan ihan ok. Pojasta on hurjan hassun näköstä kun äiti tekee vatsarutistuksia ja punnerruksia :D

Hii, nyt kun laps nukkuu nii vois vähän siirtää siivouken aloittamista ja lukea ensin vähän Avalonia <3

Jah vihdoinkin! Aivoni säästyvät muhentumiselta

Sains siis aikaiseksi aloittaa Avalonin usvat. Tosin en kovin pitkään ehtinyt lukea kunnes torkahdin(poikakin veteli päikkäreitä) ja heräsin vajaata kolmea tuntia myöhemmin silmiä kivistäen. Mun luotettavin herätyskello nukkui vieläkin! Se veteli vaatimattomasti kolmen ja puolen tunnin päikkärit, kova jätkä. Mutta sain siis Avalonin aloitettua ja imaisi saman tien. Viimeksi sitä lukiessani olin vielä lukiossa ja pääsin puoleen väliin ensimmäistä kirjaa, mutta koulu painoin silloin pahasti päälle ja kaikki ylimääräinen lukeminen ei enää kiinnostanutkaan jostain syystä. Nyt yritän herätellä entistä lukutoukkaa pääni sisältä.

 Eilen illalla pääsin valtavasti FFIX eteenpäin, kohta oon jo neljännellä cd:llä, eli viimeisellä. Huh, vois ehkä pitää parin päivän tauon ja keskittyä vaikka lukemiseen(mielelläni!).  Äyh, nälkä meinaa painaa sisuksia, pitänee kaivaa jotain muonaa esille.

Äää, FFXIII-2

Final Fantasy XIII-2 Video Game, UK Narrated Trailers | Video Clip | Game Trailers & Videos | GameTrailers.com

Olisin toivonut seuraavalta FF-peliltä paljon uudistuksia kolmeentoista verrattuna, joka alko tökkimään jo alussa. Ennakkovideoiden perusteella, kyseessä on kuitenkin melkein sama systeemi muutamalla uudistuksella ja uudella juonella. Voi kökkö, pakkoko se sitten on jättää hankimatta?! Voi mörkö sentään... Pitää sormet ristissä odottaa ilmestymistä ja katsoa sitten arvostelut ja toivoa: avoimempi maailma, enemmän tutkittavaa, uudistuksia hahmonkehitykseen, taistelusysteemi nyt vaikuttaa kutakuinkin samalta kuin ennen... Ei pidä nyt ehkä kuitenkaan hätiköidä, kattoo sitten aikanaan onko hankinnanarvoinen peli.

Wiille sen sijaan on muutama peli joita harkitsen vakavasti: Rayman Origins, Zelda: Skyward sword, Kirby's return to Dreamland, Pandora's tower ehkä ja Smash Bros Brawl. En ole rahatilanteen takia päässy pariin vuoteen ostamaan pelejä juurikaan, joten nyt ei osaa valita enää minkä hankkii ekaksi kun on taas mahdollisuus. :D

Säikky kuin salamanteri

Kävin kaupassa ja säikähdin omaa varjoani. Voi tsiisus sentään. Ja nyt pitäs kattoo ukkelin kanssa Insidious, psykologista kauhua ilmeisesti. Huh. Oon nykyään hirveän huono sietämään mahdollisesti väkivaltaisia elokuvia, joissa on joko koira, kehitysvammainen tai vauva vaarassa. Toivottavasti tässä ei oo mitään niistä, en halua vollottaa koko yötä.

Ostin muuten sipsien kanssa BBQ-dippiä, kun yllätys yllätys lauantai-iltana ei ollut enää yhtään pussia americanaa tai ranchia tuossa lähisiwan valikoimissa. Maistuu kummalliselle. Onneksi mies pelastaa ja syö näköjään sipsejä minkä kerkiää(myös tulevan morkkiksen kannalta). (Voi ei tässä on kuin onkin vauva, ei pidä liikaa imautua sitten mukaan niin saan pidettyä henkisen turvavälin leffan tapahtumiin.)

Ihana lauantai

Viikonloput on niin ihania, koska mies on kotona ja pysyy on jopa virkeä hereillä ollessaan. Tänään ukkeli on ollut ekstraihana, koska siivosi talon sillä aikaa kun olin pojan kanssa pihalla. Voitteko kuvitella, aivan mahtavaa! Nyt mun pitää vaan yrittää pitää tää taso noin suurin piirtein arkiviikon ajan. Saa nähä onnaako.

Pääsin eilen illalla jopa FFIX:n juonta vähän eteenpäin! Läpipeluuoppaita en mielellään tommosissa tilanteissa käytä, tulee niin hyvä fiilis kun lopulta löytää paikan jonne piti mennä ja onhan harhailusta hyötyäkin kun lvl nousee ekstraa. Tyhmänä tosin pelasin liian pitkään ja aamulla taas silmät ristissä vahdin kun toveri kirmaili ja kiukkuili ympäri taloa. Sillä on tänään ollut kiukkupäivä eikä ruoka oikein meinaa maistua(ole puhkeavat hampaat eikä korvatulehdus, ole puhkeavat hampaat eikä korvatulehdus...!).

Nyt jos illaksi ostaisi sit vähän mässyä, ehkä sipsejä ja dippiä pitkästä aikaa, ja pelais FFIX ja kattois animee ja ehkä kattois jotain kivaa leffaa ja ja... nii sitä kirjan lukemista vois harkita kans! Sit saunaan ja makkaraa ja ranskiksia.. :P Kunnon läskeilypäivä, mut välillä pitää olla(ja sit saa nauttia taas morkkiksesta, noms). Sitten kun flunssa ohi, nii taas hölkkälenkeille! Jos sais aikaseks kerran viikkoonkin lähtee... Juuri vähän ennen flunssaa väsähdin siihenkin touhuun hieman, mistä löytyis kadonnut motivaatio(juokseminenhan siis on pitemmän päälle ihan sairaan TYLSÄÄ)

...tai valtava Lauri Tähkä -fani

Ei ei, en siis minä. Kaupassa käydessäni vastaan vain pyöräili joku nuorehko sälli, jolla oli kestona aivan kummallinen virne päällä. Mietin vain, että mikähän intressi siinäkin oli taustalla ja päättelin seuraavaa:

1. Tyyppi pelaa varman päälle ja pitää iskuvalmiin ilmeensä aina päällä vastaankävelevien tyttösten varalta. Eihän sitä välttämättä aina ehdi kaikille naikkosille silmää vinkata, jos vaikka joku kiireinen tapaus kurvaisi kulman takaa kovalla vauhdilla. Tässä on vaihtoehdossa on vielä semmoinenkin etu, että valloitus on mahdollinen vaikkei sälli itse kaikkia näköetäisyydellä olevia typyjä huomaisikaan.

2. Tyyppi saattoi myös yrittää iskeä vieressä polkevaa kaveriansa.

3. Toivottavasti ei sentään, mutta joku naamahalvauskin on mahdollinen. Siinä tapauksessa olen pahoillani eikä juttu ole siinä tapauksessa ollenkaan hauska(tätä vaihtoehtoa kyllä epäilen jossain määrin...)

4. Tyyppi on vain valtava Lauri Tähkä -fani ja imitoi sankariaan kaikin mahdollisin keinoin kaikkina mahdollisina aikoina.

Piirsin vielä havainnollistavan kuvan. Toivottavasti kukaan ei polta silmiään tämän takia, paint ei kuulu mun vahvuuksiin.

Pakkohan sieltä kaupasta oli jotain hyvääkin ostaa joten nautin "kevyeksi" lounaaksi fetajuustokolmion ja starbucksin latten. <3 Ja kun kerrankin minä saan tehdä ruokaa (tai päätin kaupassa itse että saan) niin paistan seitifileitä(ehkä leivitän ne) kermakastikkeessa(en siis leivitäkään tai sitten mielummin vielä jätän kerman pois) ja paistan pannukasviksia seuraksi(Rainbown "ruokaisat pannukasvikset" on ihan huippuhyvä!). Jos ukko alkaa vikisemään niin keitän perunoita seuraksi, itse kyllä pärjäisin ilmankin.

Jospa nyt lopettaisin hyvän siivousajan tuhlaamisen turhanpäiväisellä höpinällä ja alkaisin hommiin. Äyh... vois laittaa jotain hvyää musaa hiljaisena taustalle.

Vaikeita valintoja, huhhuh

Meinasin nimittäin valittaa tänne miten pitäisi kauppaan lähteä (koska: lapsen ruoka, oma ruoka ja samalla vaunulenkki lapsen kanssa), mutta sitten muistin että tänään olisi urakkana keittiön kaappien puhdistus ja järkkäily. Valitsin pienemmän pahan, joten kauppaan mars!

FFIX jälleenkohtaaminen

Pitkästä aikaa tartuin taas peliohjaimeen tarkoituksena pelata Final Fantasy IX. Viime pelikerrasta on vierähtänyt tovi aikaa enkä muista enää mihin pitää mennä seuraavaksi! hmph. No mutta tarkoituksena ei nyt heti ollutkaan mennä juonta eteenpäin vain keräillä vähän tavaroita ja tutkia maailmaa. Viime läpipeluukerrasta(tai melkein läpipeluukerrasta, taisin jöksähtää viimeisiin bosseihin, jos en jopa viimeiseen.. -.-) taitaa olla semmoiset hieman vajaat kymmenen vuotta, joten kaikkea en muista millään. Nostalginen peli, täytyy myöntää :) Heti ensimmäisestä pelikerrasta lähtien näin kymmenen vuoden jälkeen tulvahti mieleen tunnelmia ja fiiliksiä yläaste ajoilta. Joka päivä koulun jälkeen oli aina laukattava pleikkarin ääreen jotta ehtisi pari tuntia pelata ennen läksyjä. Olin silloin aivan täysin FFIX maailmassa, myöhemmin FFX seurasi hyvänä jatkona(sitten FFIIX ja  FFVII,  FFX-2, FFXII ja FFXIII joka olikin hurja pettymys, pöh)


Videolla näytetään pelin loppukohtaus, joten jos joku ei halua sitä tietää niin osaa varoa.
Final Fantasyt ovat aina olleet sydäntä lähellä :3

Kuten vähän ennustelinkin eilen, viimeyönä nukuin flunssan takia järkyttävän huonosti ja koko kuluneen päivän ajan olen toiminut säästöliekillä. Pikkutoveri sen sijaan on ollut energinen ja hyväntuulinen, mitä nyt välillä kiljaissut äidin huomiota vaatiakseen, joka jostain kumman syystä koomaili TV:tä katsoen. Saatiin kuitenkin aikaiseksi käydä leikkipuistossa. Keinuminen oli toverin mielestä ihan ylkkäriä, samoin liukumäestä laskeminen. Itse yritin vääntää vähän jutun juurta ainoan puistoon samaan aikaan sattuneen kanssaäidin kanssa, jolla sattuikin olemaan melkein samanikäinen poika kuin meillä. Siinä kaksi toveria sitten mulkoilivat toisiaan, oli muuten huvittavan näköistä.

Jos sitä nyt hetken pelaisi ja sen jälkeen voisi yrittää tarttua johonkin lukemiskelpoiseen opukseen(veikkaan nyt Avalonin usvia)

Hobitti

En millään malttaisi odottaa uusia hobitti elokuvia(Unexpected jurney ja There and back again)! Innostuin Tolkienin tuotoksista taas tässä kun näyttivät kaikki kolme TSH:ta telkkarista. On ne kyllä hienoja näin useita vuosia myöhemminkin. Tosin sen verran ikää on tässä sitten ilmestymisen jälkeen tullut, etteivät näyttelijät herätä yhtä suurta fanitushalua kuin teini-iässä. :D

Hienoa on, että niin moni vanhoista näyttelijöistä on näissä tulevissa leffoissa, kuten Martin Freeman ja Andy Serkis tietenkin(Bilbo ja Klonkku), Orlando Bloom, Elijah Wood, Hugo Weaving, Ian McKellen ja Cate Blanchett. Suurin osa suosikkihahmoistani on siis mukana!

Kirjan luin joskus aikapäiviä sitten, eikä se herättänyt mitään valtavan suurta WOW-efektiä vaikka hyvähän se oli(Ai niin, pitäisi taas etsiä Silmarillion käsiin jostain kaapipohjilta ja lukaista loppuun). Joten ehkä leffa jopa ylittää kirjan paremmuudellaan? Saa nähdä miten käy :P

En taho nukkumaan!

Onneks lapsi ei siis vielä vänise noin nukkumaan mennessä(ainakaan niin että sitä suomalainen ymmärtäisi, protestia kun sillä on omalla vauvankielellänsä) vaan minä! Olo on vaan pahentunut illan mittaan ja huomenna aamulla tilanne voi olla vieläkin huonompi. Yritä nyt siinä saada kaikki aamurutiinit itselle ja pikkutoverille aikaiseksi! Joskus se hampaittenkin pesu tuntuu tarpeeksi vaivalloiselta... Mutta hei, posittiivisia ajatuksia positiivisia ajatuksia positiivisia ajatuksia.... positiivinen energia vetää positiivisia energiaa luokseen, vai miten se meni. Saispa energiaa vielä positiivisten ajatusten tuottamiseen.

Tulipa tänään pyöräiltyä kuitenkin keskustaan tapaamaan kavereita kahvittelun merkeissä ja vähän pyörimään kaupoissa. On se kumma, kun joka kerta kun on kaupoilla, tuntuu että ei ole ikinä tarpeeksi toppeja, ja sukkia. Aina saa olla niitäkin ostamassa, weird thing. Täytyy kyllä myöntää, oon mestari hävittämään sukkia ja vielä parempi hukkaamaan vain toisen parin. Voisin tosin yrittää syyttää koiraa ja lasta... hmm jep, kuulostaa uskottavalta!

Jos sitä nyt yrittäisi saada naaman pestyä että pääsisi nukkuma-asentoonkin liftaamaan kyytiä höyhensaarille. Hoh, ukkokin simahtanut sohvalle...

Flunssailu laajenee

Aamu on mennyt mukavasti muumeja katsellessa ja ylipitkiä päiväunia nukkuessa. Pojan flunssa ei näytä kovin pahalta versiolta, mutta toisaalta omaa kurkkua alkaa jo vähän kutittaa. Saa nähdä miten tehokkaana kotiäitinä sitä jaksaa olla flunssaisena flunssaisen kakaran kanssa. Sitä odotellessa!

Eilen illalla ehdin katsoa jopa neljä jaksoa K-ON:nia ja nappasi aivan mukaansa! Tykkään tällä hetkellä juuri tuollaisista kevyistä komedioista/slice of life -sarjoista. Niihinkin kyllä tulen väsähtämään aikanaan ja vuorossa ovat sitten toimintapainotteisemmat tai juonellisesti monipuolisemmat sarjat.

Voishan sitä toki iltatekemiseksi yrittää saada aikaiseksi lukea välillä jotain. Mulla on aika monta kirjaa lukematta tai kesken. Viimeksi mainitsemani Mika Waltarin Turms Kuolematon, LeGuinin Maameren tarinoiden kolmas osa, Sirpa Kähkösen Neidonkenkä ja Marion Zimmer Bradleyn Avalon usvat(miks en oo saanu tätä luettua?!) ainakin. Phuh. Jos sitä kuitenkin alottais helpoimmasta, eli Avalonin usvista ja sitten vauhtiin päästyään sirtyis noihin muihin? Sounds like a plan. Haluan kuitenkin saada taas kirjojen lukemisen päälle, en halua että mun aivot pehmenee kotona ollessa!

Hobitinkolo

Ahah, aivan ihana! Mä haluun kans tulevan taloni pihalle tommosia minikokoisia taloja puun runkoon kaiverrettuna tms. Väkerrän oman tonttukylän :) Tai siis hobittikylän



(phuh, laps nukkuu päikkäreitä.. nyt hetki omaa aikaa!)

Karhunpoika sairastaa

No niin, tätä se viimeöinen kasvava levottomuus tiesi. Pikku toverilla on flunssa! Aamuyö menikin sitten viekussa nukkuessa, josta itkua tuhertava polo oli helppo tyynnytellä takaisin unten maille. Nukuttiin jopa pitempään kuin aikoihin!

Nykyään tulee katsottua aamuisin lastenohjelmia(mukamas lapsen seurana, mutta kyllä monet on oikeesti ihan hauskoja). Daltonit on ihan hauska ja tietty Pokemonia katsoo kun tv:stä kerta tulee. Ja Muumeja tietty, tosin niitä on kerääntynyt ihan DVD:llekin(melkein kaikki jaksot löytyvät :3). Muumien eka jakso on takuuvarma pikkukaverin rauhoituskeino vellin ohella.

Pitäsköhän tänään tehdä kunnon lohtuaamiainen: patonki uuniin ja "ruokaisat pannukasvikset" pannulle paistumaan munanvalkuaisen kanssa. Maistuu paremmalta pelkän valkuaisen kanssa, kokeillut olen myös kokonaisen munan kanssa.

Lohtukatsomiseksi voisin harkita tätä vanhaa tuttua sarjaa: takuuvarma hyväntuulen nostattaja :))



Hmmh, pohdiskelin tässä että tarttuikohan pöpö eilen kun käytiin pojan kanssa kaupungilla tervehtimässä vanhaa kaveriani(aika hurjan tehonopeasti oireileva pöpö olisikin). Haha, kyllä sitä sosiaalistakin elämää löytyy! Itseasiassa loppuviikosta olisi tarkoitus mennä uudestaan mutta treffailla tällä kertaa vähän tutumpia tuttavia. Saa kyllä nähdä viitsiikö tuon nuhanenän kanssa lähteä ihmisten ilmoille... :/

Dilemma

Tv:stä tulee sinkkuelämää, mutta toisaalta tuo K-ON! kutkuttelisi. Lapsi nukkuu kehnosti, toivottavasti puhkeavan hampaan takia eikä kehittele tästä uutta rutiinia.



Samalla kun tässä kirjoittelen, päädyin ilmeisesti sinkkuelämän kannalla. K-ON! jatkukoon siis sen jälkeen.

Olenko maailman ainoa äiti, joka katsoo animea, katsoo innoissaan disney-leffoja eikä syty oikein muista kirjoista toistaiseksi kuin fantasia laadusta? En usko olevani, mutta pirun hyvin piilossa ne muut ovat! Tai sitten en osaa vain etsiä :3. Ha, kirjoista puheen ollen, voisin ottaa täällä tavoitteekseni lukea Turms Kuolemattoman, jonka olen niin monesti alottanut pääsemättä kuitenkaan pariakymmentä sivua pidemmälle. Tai sitten vain Maameren tarinoiden kolmannen osan, jota en jostain syystä ole saanut myöskään aikaiseksi aloittaa. Vaikea päättää...

Tosin täytyy myöntää että viime aikoina, tarkoittaen lapsen syntymän jälkeen, saanut luettua kuin Linnunradan käsikirjan liftareille. Tuhti kirja joka sisältää koko sarjan ja on loistavaa viihdettä! Jos haluat kirjan joka irroittaa arjesta ja rentouttaa niin kannattaa kokeilla!

Nyt K-ON! kimppuun kun on vielä edes vähän aikaa jäljellä ennen nukkumaan menoa. Seuraavan lapsen tilausohjeisiin tekstaan isolla: AAMU-UNINEN

Jälleen uusi yritys

Poistin kaikki vanhat merkinnät(kummallista töherrystä ne olivatkin..). Tää bloggaaminen ei ole oikein ottanut onnistuakseen mulla. Monta blogikyhaelmää takana ja kaikki kaatuneet johonkin mystiseen juttuun, eli aiheeseen kyllääntymiseen ja ajanpuutteeseen. Voisi kuvitella, että kotona hengaillessa aikaa olisi vaikka muille jakaa, vai mitä? Tättädää, väärin! Jos kotona itsesi ja miehesi lisäksi taapertaa vaahtosammuttimen kokoinen sankari, ei ylimääräistä aikaa aina ole. Tai jaksamista. Tai kiinnostustakaan, kun elämä koostuu ajoittain vain kakkavaipoista, leikkipuistoissa pyörimisestä ja iltaväsy kiukkuiluista. Rakastan sitä kaikkea todella(siis äitiyttä ja lasta, en välttämättä erityisesti niitä kakkavaippoja), mutta toki sitä pitää olla muitakin asioita elämässä.

Äää, mitenkä tommonen avautuminen tohon ilmesty. Mutta nyt aion kuitenkin perustaa blogin kaikesta random shitistä jota on mun elämässä: Kirjoista, peleistä, animesta, söpöistä asioista, tulevaisuuden haaveista, arjesta ja sen mielettömyydestä, ihanuudesta, uupuneisuudesta sekä luonnosta, mystiikasta... Eli kaikesta mikä on juuri kulloinkin mielen päällä! Sinne kuulkaas mahtuu vaikka minkälaista soopaa.

Telkkarista tulee V niinkuin Verikosto, poika nukkumassa ja mies uittamassa koiraa. Ja näin päätän ensimmäisen merkintäni!